Siis aika menee taas hujauksessa ja kaikki pyhät aikeeni kirjoittaa tänne ovat romuttuneet yksi toisen jälkeen erinäisistä syistä.

Olen sairastunut motivaation puutteeseen monellakin osa-alueella. Tämä blogi on yksi. Kevätsiivous kotona on numero kaksi: kaikki ikkunat ovat paskaisia sormenjälkiä täynnä, pöly näkyy auringinpaisteessa ja pesukone on jo toista kuukautta rikki, joten joudun ramppaamaan pyykkituvassa ja työhuone on hautautunut sen seurauksena viikkaamattomaan pyykkiin. Koulussa ei myöskään tapahdu mitään mielenkiintoista, tälläkään viikolla ei ole yhtään koulua -pelkkää etäopiskelua. Mielummin opettelisin esimerkiksi anatomiaa ja fysiologiaa koulunpenkillä kuin tuskailisin kotona, hmph * Toisaalta osa opettajista... tai ehkä vaan se opetuksen taso joissain aineissa on niin turhaa, että paremmin oppisi jos itse lukis kirjasta. Huonot opettajat ovat vaan kovin huonoja motivoimaan siihen itseopiskeluunkaan.

Joopa joo. Tämä lusmu lukujärjestys nyt mahdollistaa kuitenkin sen, että tänään suihkaisen sinivalkoisin siivin Amsterdamiin -jotain kivaa kurjuudessakin :) Odotan matkaa innolla, en ole koskaan käynyt siellä! Ja A&F kirja on tietenkin kiltisti pakattu mukaan, vaikka veikkaan että saattaa ehkä unohtua tuo lukeminen perillä...

En voi tajuta, että koulua on enää reilu kaksi viikkoa jäljellä, enää kaksi koetta ja yksi raportti ja sitten alkaa kesätyöt! Tavallaan kivaa, tavallaan olen vähän kauhuissani. Olen viime viikkoina keikkaillut osastolla vähän alkuvuotta tiiviimmin kun on ollut tätä aikaa enemmän (olisi kyllä pitänyt nekin tunnit varmaan itseopiskella...) Tuntuu, että mitä enemmän olen keikkaillut ko. osastolla sitä enemmän minulta siellä odotetaan. Ja niinhän sen tietenkin pitää mennäkin, että kuherruskuukausi vähitellen loppuu, mutta kyllä ne omat taidot silti vielä arveluttavat. Olen ilmeisesti saamassa kuitenkin jonkun perehdytyksen kesätöiden ensimmäisellä viikolla ja lääkehoidostakin on joku koe tulossa jonka läpäistyäni (toivottavasti läpäisen!) saan osallistua enemmän osastolla tapahtuvaan lääkehoitoon. Aika merkittävä muutos, sillä osastolla ei todellakaan perushoitajat pahemmin ole saaneet lääkehuoneeseen astua. Olen siis tavallaan otettu, mutta samalla hirvittää: iik, jaiks ja kääk!

Nyt loppuu tämä lätinä kun ei minulla mitään asiaakaan oikein ole. Rupean pakkaamaan viimeisiä tavaroita ja toivotan kaikille oikein ihania pölyn paljastavia kevätpäiviä!
Amsterdam here I come!


Ps. se latinan sanakoe meni muuten kirkkaasti läpi ;)