...nimittäin elämäni seuraavat 4 vuotta koulunpenkillä! Loppuelämäni ensimmäinen päivä alkaa olla lopuillaan ja mitä kaikkea ihmeellistä siihen mahtuikaan:

Koulu tosiaan alkoi kello 8.30 ilmoittautumisella ala-aulassa. Samalla saatiin kulkulätkät, kasa kaavakkeita ja tietopläjäys vähän kaikesta. Hienoja tervetuliaispuheita kuunneltiin, infoa satoi niin että korvat kuumottavat vieläkin ja tietenkin kerkesimme esitellä itsemme noin 10 kertaa (tuolipiirissä, "pikaesittelyissä", keskellä jumppasalia huutaen samalla mistä pidämme..!) Joo, eli tuli leikittyä myös niitä aina yhtä ihania tutustumisleikkejä :) Ihan hauska päivä oli kuitenkin, vaikkakin äkkisältään aika hengästyttävä ja väsyttävä. Tähän kun lisää huonosti nukutun yön (vaalivalvojat valvottivat, tsemppiä vaan Haavistolle kakkoskierrokseen!) niin voi olla, että kaadun tänään aikaisin sänkyyn.

Koulusta vielä. Kanssaopiskelijat eivät onneksi olleet niin "nuoria" kuin pelkäsin, ainakaan ensivaikutelmalta, porukan nuorimmatkin vaikuttivat varsin fiksuilta! Mietin vain itseäni 18-19 vuotiaana, aikamoista elämää elin silloin... Lopulliset biletys-angsti-tunnillakännykänräpläys -tavat selvinnevät myöhemmin kun päästään tositoimiin opiskelussa. Ja ymmärtääkseni olin fyysisestikin vain ehkä kolmanneksi vanhin porukassa! Nyt jos joku uusi luokkakaveri tätä lukee, niin arvaa kyllä kuka olen... Huh, no en ajatellut tänne mitään valtavia paljastuksia omasta tai muiden elämästä kirjoittaa, joten arvatkoon. Yllärinä tuli myös, että 30 henkilön luokalla oli varmaankin kymmenisen lähihoitajaa! Aika paljon... Mitä tämä kertoo lähihoitajan ammatista? Vai onko näille muillekin lähärikoulutus ollut vain askellauta jatko-opintoihin??? Jokatapauksessa olen tyytyväinen, että lähdin opiskelemaan heti valmistuttuani -pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa! Kanssaopiskelijat jäivät vielä etäisiksi, tällä hetkellä osaan yhdistää ehkä kahden heistä nimen oikeaan naamaan :) Huomenna uusi päivä, uudet kujeet ja lisää uusia tuttavuuksia.

En malta odottaa