Tansania%202013%20127-normal.jpg

Tansania oli ihana ja loma aivan liian lyhyt. Lisäjännitystä matkalle pääsyyn aiheutti viikkoa ennen lähtöpäivämäärää tytölle puhjennut VESIROKKO! Sehän kuuluu tietenkin tartuntatauteihin ja sairastunut on periaatteessa matkustuskiellossa epämäärisen ajan jolloin tauti on tartuttamisvaiheessa. Niimpä superhoidimme tyttöä kaikilla mahdollisilla keksimillämme tavoilla, hankimme toiselle lapselle heti vesirokko-rokotuksen, pohdimme tilannetta epidemiologin kanssa ja kävimme vielä varmuuden vuoksi päivää ennen reissua hankkimassa tytölle yksityiseltä lääkäriltä todistuksen siitä, että rakkulavaihe (eli tartuttamisvaihe) on ohi JA PÄÄSIMME KUIN PÄÄSIMMEKIN MATKAAN!  Kyllä täytyy sanoa, että jännitävää oli ja loma ehkä siksi maistuikin entistä paremmalle. Nautittiin Zanzibarilla rantakohteessa uimisesta, valkoisesta hiekasta, päättymättömästä rantaviivamaisemasta ja paahtavasta auringosta. Stone Townissa käytiin shoppailemassa tuliaisia. Snorklaamassa oltiin Mnemba saaren koralliriutalla ja jättiläiskilpikonnia katsomassa Prison Islandilla. Osallistuttiin Dar es Salaamissa Reality Tourille jossa pääsin vierailemaan paikallisten ihmisten kotiin, haastattelin Tansanialaista kätilöä ja näin mitä UFF:n vaatteille tapahtuu lopullisessa kohteessaan. Hengästyttävän ihanaa! Ja haikeaa, sillä varmasti tämä oli viimeinen käyntimme Tansaniassa.

 

Paluu arkeen on ollut hurja; esitelmä vuorovaikutuksesta ja tentit farmakologiasta ja kirurgiasta olivat kaikki heti loman jälkeisinä peräkkäisinä päivinä. Tällä viikolla 3/4 perheestäni on ollut jossakin omituisessa kuumetaudissa, kauhulla odotan milloin itse sairastun. Nyt ei olisi kyllä aikaa sairastaa -ensi viikolla olisi lääkelaskukoe, ammatillisen vuorovaikutuksen ryhmäkeskustelutentti ja gynekologian lääkärinluentojen koe. Mielenkiintoista, mutta rankkaa. Lomalla hankitut voimavarat on nyt jo kutakuinkin käytetty. Mutta positiivista tässä on se, että aika menee kuin siivillä! Nyt jo huomaa eron päivän pituudessa ja aurinkoisia päiviä on aiempaa enemmän. Vaikka pakkaslukemat huitelevatkin välillä yli kymmenessä (melkein kahdessakymmenessä!) ja välillä lunta tuiskuttaa niin ettei eteensä meinaa nähdä, lohduttaa tieto siitä, että kahden kuukauden päästä on jo ihana toukokuu.

 

Eilen osallistuin koulussamme järjestettyyn naistenpäivän synnytysoikeuksien tapahtumaan. Tilaisuudessa katsottiin dokumenttielokuva (The face if birth) naisten oikeuksista valita synnytystapa, -paikka ja ne henkilöt jotka ovat läsnä. Elokuva sijoittui Australiaan, mutta nämä asiat tietenkin koskevat myös suomea. Kun synnytyssairaaloita vähennetään koko ajan, yleistyvätkö kotisynnytykset tulevaisuudessa vai lähtevätkö naiset potilashotelleihin kauas kotoa odottamaan synnytyksen käynnistymistä? Ja miksi ylipäänsä sairaaloita/synnytysosastoja lakkautetaan? Jos vedotaan synnyttävien naisten turvallisuuteen (pienillä sairaaloilla ei ole tarvittavaa osaamista/lääkäreitä ja välineistöä komplikaatioiden varalta), eikö ole vielä vähemmän turvallista lisätä synnytysmatkojen pituutta?? Mihin synnytysosastojen lakkauttamisessa säästetyt varat käytetään? Voitaisiinko ne vuorostaan ohjata säilytettävien sairaaloiden henkilöstöön niin, että kätilöitä olisi enemmän ja kätilö ehtisi viettää enemmän aikaa synnyttävän kanssa? Paljon kysymyksiä herättävä ilta... Tilaisuus oli Aktiivinen synnytys -järjestön järjestämä, suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille heidän nettivuihin tutustumista. 

 

... mitäs muuta? Kotimme on saanut vuoden vaihteen jälkeen uutta ilmettä. Ikea on rikastunut melkoisesti hankinnoistamme, jotta pystyimme uudelleenjärjestämään huoneet. Nyt alkaa olla muutamaa taulun ripustusta ja kaapin uudelleen järjestystä ja uusien tapojen oppimista (pyykit kuivataan eri paikassa ja työpöytä onkin makuuhuoneessa...) vaille valmista. Lapset saivat omat huoneet: ensimmäisellä luokalla oleva poikamme sai meidän vanhan makuuhuoneen ja esikoululainen tytär entisen työhuoneen. Me aikuiset valtasimme vuorostaan vanhan lastenhuoneen. Aikamoinen homma, helpommaksi olisi ehkä tullut kokonaan muuttaa uuteen asuntoon :) Lopputulos on kuitenkin mielestäni kiva.

Leevin%20huone-normal.jpgLumin%20huone-normal.jpg

Ensi viikolla menen ystävän kanssa sairaanhoitaja messuille. Viime vuonna ainakin messut olivat todella mielenkiintoiset! Toivottavasti tänäkin vuonna :)

Kuukauden päästä aukeaa ensi syksyn kirurgisen- ja naistentautipotilaan harjoittelupaikat katseltaviksi Jobstep järjestelmään. Harmaita hiuksia pukkaa jo pelkkä ajatus. Tiedän kyllä mihin haluaisin, paikan saannissa onnistuminen vain hirvittää sillä niihin haluaa moni muukin :( Harjoitusta ohjaavalla opettajalla oli "hihassa" muutamia paikkoja, jotka jo arvoimme luokan kesken -yllättäen minua ei onnistanut :( Täytyy toivoa, että ensi kuussa on parempi onni. Mutta siitä lisää ehkä vähän lähempänä, nyt lopettelen tältä erää. Jos vaikka vähän yrittäisi kokeisiin lukea. Tai ehkä nautin ensin kupin kahvia :)

 

ps. lisäsin uuden laskurin kun vanha on näköjään uudistuksen myötä hävinnyt...