Huh, tänään alkoi oikeasti jo neljäs viikko opiskelua!! Mihin aika häviää? Arkipäivät haihtuu nopeasti kuin kissan pieru, viikonlopuista puhumattakaan. Olen pahoillani, etten ole tännekään kerennyt mitään kirjoittaa, vaikka monasti olen kyllä ajatellut. (Tuo kävijälaskuri oikealla on oikeasti aika hyvä motivoimaan, kiitos kun jaksatte käydä!)

Todella paljon on kerennyt tapahtua. Ollaan saatu sitten viime kirjoituksen runsaasti tehtäviä ja osa on (onneksi) jo palautettukin. Opiskelu on lähtenyt käyntiin erittäin tiukkatahtisesti, ei mitään pehmeää laskua ja silleen... Koneen yläpuolella ilmoitustaululla oleva lista muistuttaa tälläkin hetkellä, että vielä olisi tekemistä jäljellä ja tentteihinkin pitäisi jossain välissä lukea.

Huomenna meillä on etiikan seminaaripäivä. Joo, en tiennyt minäkään mitä seminaari oikeastaan merkitsee, mutta meidän kohdalla se tarkoittaa pureutumista johonkin sos.ja terv.alalla esiintyvään eettiseen ongelmaan ja sen havainnollistamista yleisölle. Ryhmämme valitsi esitystavaksi powerpointilla höystetyn näytelmän, hieman jännittää minkälaisen vastaanoton saamme ongelmamme kanssa :) Aihe sinänsä on mielenkiintoinen, mutta jotenkin vieraiden ihmisten kanssa tuollaisen työn aloittaminen on aina vaikeaa ja aikaavievää. Nythän olemme jo tulleet tutuiksi ja on helpompi tuoda omia mielipiteitä esille vaikuttamatta yli-innokkaalta päällepäsmäriltä tai hiljaiselta hissukalta, jolla ei ole mitään sanomista mihinkään. Ryhmätyöt ovat aikamoista valtapeliä ja olenkin aina yrittänyt hankkiutua ryhmään, jossa ihmiset ovat samalla tavalla motivoituneita ja osallistuvia kuin itse olen -tässä työssä karvat nousivat aluksi pystyyn kun tajusin, että arpapelillä mennään -onneksi arpaonni potkaisi, en sano muuta.

Muita isoja tehtäviä heti näin alkuun on meillä mm. ammatillisuus tehtävä, "vaatimaton" kirjallinen työ jossa pitää perehtyä paitsi n. 10 eri lähdekirjaan, myös haastatella jotain alan ammattilaista ja hienosti sisällyttää sitten tekstiin lakipykälät, etiikka, hoitotyön historia ja tulevaisuus. Sinäänsä kiva tehtävä, mutta kaikkien "näin asettelet tekstin koulun ohjeiden mukaan pilkun tarkasti" ja lähdeluettelo-opintojen jälkeen, on tehtävään suhtautuminen jokseenkin alavireistä... Olen nyt kuitenkin saanut sovittua yhden tytön kanssa, että teemme haastattelun yhdessä jollekin neuvolassa työskentelevälle terkkarille, enää puuttuu kysymykset ja se haastateltava :) Hyvin etenee siis, tekstiä en vielä ole sivuakaan kirjoittanut, perehtynyt vasta kirjoihin. Tuo ammatillisuustehtävä on kyllä niin hengästyttävä. Luulen, että suurin osa ajasta menee lähteistämiseen ja kirjojen lukemiseen, ja se mitä itse aiheesta voisi saada lopulta irti saattaa hautautua jonnekin tehtävään liittyvän tuskailun alle. Tehtävästä on kuulunut muunmuassa vertaistutoreilta (vanhempia opiskelijoita) lausahduksia kuten " ai teillä on SE tehtävä menossa" tai "Niin, taisi joku yksi tai kaksi kaikista aloittaneista saada siitä vitosen, mut suurimmalla osalla oli tavoitteena vaan onnistua palauttamaan SE ajoissa..." Nice!

Jotta elämä olisi erityisen leppoisaa näiden tehtävien lisäksi, tässä samaan aikaan muun koulutyön kanssa pitää hakea AHOTointia jos sellaisen meinaa kevään ja ensi syksyn työharjoitteluihin saada. Harjoittelut ovat perushoitoon keskittyviä ja lähihoitajille siis peruskauraa. Siksipä AHOT = aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on mahdollista. Ainoa ongelma on vaan se, että jotta pääsisi harjoitteluiden ajaksi oikeisiin palkkatöihin, pitää ensin kyhätä kokoon pari portfoliota jossa sitten osoittaa/todistaa osaamisensa... Ja minäkun luulin, että todistusta vilauttamalla selviäisin tästä,PYH! No, nämäkin ovat siis jo työn alla, vähitellen ehkä jopa valmistumassa.

Mutta en minä pelkästään tahdo valittaa! Ihmiset koulussa on alkaneet käydä tutuiksi, kasvotkin jo saada nimiä ja tietää keneltä kannattaa mennä kysymään mitäkin asiaa. Fuksiaiset (joo, tämäkin vanhus osallistui!) oli kivat ja hauskat!! Haalari saa nyt kyllä odottaa seuraavia rientoja hetken aikaa, ei tällainen perheenäiti kaikkiin bileisiin pääse, eikä välttämättä haluakkaan. Ja mitä eniten odotan on, että tämä alkuhössötys loppuu, puheviestintä ja kaikenlaiset johdanto-opinnot vaihtuvat anatomiaan, hoityön opintoihin ja sellaisiin ja siihen ei mene enää kauaa :)

Kotona kaikki hyvin. Miehen kanssa juhlittiin 5v hääpäivää ja lapset on olleet terveenä. Hiihtoloma on tulossa ensi viikolla, siitä osa taitaa mennä tehtävien parissa, mutta varmasti vähän enemmän jää myös perheaikaa ja käydään kyllä tervehtimässä isomammaakin maalla. Elämässä kaikki siis kuitenkin aika kohdillaan -toivottavasti myös teillä lukijoilla

Muoks: Ei muuten päästy lomalla yhtään minnekään kun lapset ja minä oltiin influenssan kourissa. Noh, pääsiäislomaa ja terveempiä aikoja odotellessa...